Posted by on 30.6.2016

Painomenetelmän keksi sattumalta saksalainen Alois Senefelder vuonna 1798 kokeillessaan rasvatussin jälkeä kalkkikivilaatalle. Kyse oli uudesta teknisestä menetelmästä, laakapainosta, joka tuli vanhempien syvä- ja kohopainon rinnalle.

Litografiasta tuli 1820-luvulla ennen kaikkea kaupallinen kuvitustekniikka ja kuvataiteilijat alkoivat kiinnostua siitä myöhemmin. Varhaisia litografian käyttäjiä olivat mm. Francisco Goya ja Eugène Delacroix. Honoré Daumier piirsi lähes päivittäin satiirisia kuvia pariisilaiselämästä La Caricature- ja Le Charivari-lehtiin. Vain kivipiirrostekniikka teki tällaisen tuotannon mahdolliseksi. Toulouse-Lautrecin ja Jules Cheretin julisteet lienevät tunnetuimpia esimerkkejä 1800-luvun kiveltä vedostetuista värillisistä litografioista. Suomessa litografia-tekniikkalla on aikoinaan vedostettu vanhoja karttoja, merikortteja, maisemakuvia, kuvituskuvia, julisteita ja opetuskuvatauluja aina 1950 -luvulle asti. Muun muassa Topeliuksen Maamme-kirja kuvitettiin litografian keinoin. Nykyisen offset- ja digitaali-tekniikan maailmassa kivilitografia on vain harvojen taiteilijoiden hallussa.

Kivilitografiassa käytetyt kivilaatat on louhittu kalkkikivivuoristosta ja ajan kerrostumat näkyvät kivissä. Laattamateriaalina käytetty kalkkikivi muodostui jurakaudella n.140-170 miljoonaa vuotta sitten. Hionnassa voi tulla vastaan jopa fossiileja. Samaa kiveä voi käyttää lukemattomia kertoja, sillä edellinen työ hiotaan jauheella pois. Hionnassa pinnasta häviää vain millimetrin osia.Nykyisin eniten graafisessa teollisuudessa käytetty painomenetelmä, alumiinilevyltä painettava offsetmenetelmä on on suora jatke Senefelderin keksimälle litografialle. Kalkkikivilaattoja käytetään edelleen taidelitografian välineenä, koska kivilitografia koetaan alkuperäisgrafiikaksi ja painaminen tapahtuu edelleen käsityövaltaisesti, mutta ennen kaikkea sen painojälki on sävyrikkaampaa ja väri-intensiivisempää kuin offsetmenetelmässä.

Litografiamenetelmä perustuu siihen, että vesi ja rasva hylkivät toisiaan. Kivipainossa painettava kuva piirretään tai maalataan tarkoitukseen erityisesti valmistetulla rasvaisella piirrosvärillä kalkkikivilaattaan. Syntynyt kuvamatriisi käsitellään arabikumiliuoksella – eli akaasiapuun pihkan ja typpihapon seoksella. Tuloksena on kivipinta, joka vedellä kostutettuna hylkii painotelalla kuvaan telattavaa rasvaista väriä. Kuvapinta taas rasvaisena vetää rasvaista painoväriä puoleensa. Suurta tarkkuuta vaativassa vedostusvaiheessa kuvapinnat painetaan paperille väri kerrallaan erityistä litografiaprässiä käyttäen.